Maanantaini

Opin tänään koulussa kaksi asiaa:

1. Kuinka sukset voidellaan.
2. Kuinka tehdään elinkaariarviointi tuotteelle P, jonka tekemiseen tarvitaan S, M, R ja E. Valmistus tapahtuu pisteissä A, B ja C, ja välissä kuljetuus tehdään T avulla, välimatkaa pisteiden välillä oli XX kilometriä. Päästöt ovat luokkaa U, F ja N. Lopputulos oli ??? Laskimesta loppuivat patterit puolivälissä.

Päivä ei siis ollut kovin antoisa opintojen suhteen. Ensimmäinen luento oli kyllä hiukkasen käytännönläheisempi ja helppotajuisempi. Voikohan yliopistossa opiskella pääaineena suksia ja sauvoja?

Tähän väliin hieman kuvamateriaalia lauantain latino-bileistämme, teemaa "naamio" voi toteuttaa monella tavalla. Oli piristävää pistää kerrankin pakkelia naamaan niin, että sen myös huomasi. Pääsin vihdoin käyttämään myös minikurssilla hankittuja salsa-taitojani, jotka tosin huomasin jo kadonneeksi. Juhlat päättyivät aika lyhyeen (?), kun nimeltämainitsematon hyypiö päätti kolmelta aamulla kutsua myös palokunnan mukaan bileisiin. Tunnelma oli kai ylikuumennut. No onhan ne palomiehet aika komistuksia, mutta en minä niitä nähdäkseni koko taloa herättäisi. Se en siis todellakaan ollut minä!

Tällä päivällä oli onneksi(!) muutakin annettavaa kuin oppitunnit. Parasta oli kun Luleå Hockey Teamin pelissä oikeat fanit lauloivat kannatuslauluaan samalla melodialla, millä espanjalaiset ovat tottuneet juomalauluaan hoilaamaan. "Luleå, Luleå" vaihtuikin aika nopeasti "alcohol, alcohol":ksi. Liekö ollut syynä tappioon?

Nyt on koittanut se aika keskuudessamme, kun jokainen tyttö alkaa olla huolissaan painostaan. Minä myös. Ja siitä voin syyttää yli viikon jatkunutta urheilukieltoani, krooninen flunssani kun ei pidä lenkkeilystä yli -20 asteen pakkasessa. Eikä ne juoksumatot ehkä olekaan se minun juttu, kokeiltu on. Tämänpäiväinen laskiaispullamässäily oli vain hyvä syy aloittaa keskustelu aiheesta "montako kiloa sinulla?".

Olenkohan liian vanha vai nuori tietämään mitä "lol" tarkoittaa? Minulle se oli vain typo mese-keskusteluissa, kunnes sivistyneemmät valistivat minua. Pitää vissiin seurata aikaansa hieman paremmin, heti huomenna aloitan nukkumalla pitkään, niinhän kaikki muutkin. Ja liika sivistys on pahasta, huomasin taas. Tämä sivu sekoitti pääni juuri kun luulin tietäväni lollin tarkoituksen.

Eli lol vaan teillekin ja unta palloon.

Ystävät hyvät

On aina kaksi vaihtoehtoa selittää blogini talviunisuus. Joko minulla ei ole mitään sanottavaa (=elämää) tai sitten ei ole aikaa kirjoittaa mitä haluaisin, joten päätän olla aloittamattakaan. Pistetään nyt tuon jälkimmäisen piikkiin.

Kehoni lämpötila oli eilen jälleen sallituissa rajoissa kuten ulkoilmankin, eli sain loistavat olosuhteet uuden viikon ja projektien aloitukseen. Ensimmäinen koulupäiväni Suomi-loman jälkeen oli suht rankka, tai ainakin pitkä, opiskellen vierähti 12 tuntia. Päivä alkoi keräämällä jäänäytteitä ja kauhulla odotan päivää jolloin tutkimme niitä jäälabrassa, sanoisin aika kolkoksi paikaksi. Eipähän tule ainakaan juteltua liikaa "niitä näitä" töiden lomassa.

Yllätykset on aina yhtä ihania, vaikkeivat ne omalle kohdalle osukaan. Puolalainen Asia sai kunnian juhlia synttäreitä viime viikolla läheisimmistä kavereistani ensimmäisenä ja ensimmäinen on aina helppo yllättää vaikkapa leipomalla pöydän täyteen makeaa ja kutkumalla ihmiset laulamaan onnittelulauun omalla kielellään. Se onkin ainoita hetkiä, jolloin ei ole kiva olla ainoa paikalle eksynyt suomalainen, yksinlaulu kun ei ihan niitä lempiasioitani ole. Paitsi omaa punaista Mazdaani ohjastaessani. Joka on muuten hienompi kuin tämä Volvo de Luxe! Parempia otoksia odotellessa...

Parista kämpästä oli taas hävinnyt irtaimistoa viime torstain skottibileisiin, kukalliset suihkuverhokiltit ovat kuulema kevään muodissa sitä uusinta uutta. Omia verhojani kaipailen yhä toogabileiden jäljiltä, jonne jäivät. Tämän päivän ystävän päiväbileiden teema on hieman hämärä, taidan raahata sinne täältä kämpästä ainoastaan nuo tyypit, ystäviksi voinen sanoa. Hyvä ystäväni tälle illalle on myös Suomesta vaivalla raahattu KUIVA omenasiideri, jonka arvo minun silmissäni lähentelee jo shamppanjan hintoja. Tekisi mieleni kokeilla, mitä siitä täällä tarjottaisiin jos kauppaamaan alkaisin, puute on ainakin suomityttöjen keskuudessa kova:)

Ystävänpäivän kunniaksi aloin pohtia asiaa nimeltä ystävä ja seuraavia viisauksia vastaukseksi sain.

“Friends help you move. Real friends help you move bodies.”
-Dave Attell-

“A true friend knows your weaknesses but shows you your strengths; feels your fears but fortifies your faith; sees your anxieties but frees your spirit; recognizes your disabilities but emphasizes your possibilities.”
-William Arthur Ward-

"My best friend is the one who brings out the best in me."
-Henry Ford-

Totuuksia kai nuokin, mutta parhaana pidän tätä:

“A friend knows the song in my heart and sings it to me when my memory fails.“
-Donna Roberts-

Suklaa - uusiutuvaa energiaa?

Italialainen Chiara väittää, että näin pohjoisessa on syötävä suklaata saadakseen energiaa kehon lämmitykseen. Ja minähän tottelen. Keräsin juuri vararavintoa huomista varten kaakaolla, pähkinäsuklaalla ja Nutellaletuilla, ranskalaiset kun tunkee Nutellaansa kaikkialle. Lähdemme aamulla kolmen bussin vahvuudella Jokkmokkin talvimarkkinoille, tapahtumaan mainostetaan(!) maailman kylmimpänä. Parin viikon päästä on ohjelmassa jäähotelli ja luultavasti lisää lumi-on-niin-ihanaa -hetkiä. No pääasia, ettei Rovaniemelle joulupukkia moikkaamaan, siellä olivat kuulema jo käyneet. Lucky me!

Eilen palasimme hetkeksi 80-luvulle teemabileiden muodossa, kummallista miten erilaiselta se joka kerta näyttääkään. Eilen vaihtarit kansoittivat kaupungin kirpparit etsiessään sopivia asusteita tunnelman luomiseen ja aika helmiä oli löytynytkin. Teemaa oli tosin jatkettu aina 60-luvulle asti, mutta eihän se nyt niin tarkkaa jos 20 vuotta heittää! Saatte todeta tunnelman itse, kunhan joku ystävällinen kanssavaihtari suostuu minulle galleriansa taas jakamaan. Oma kamerani kun päätti jättää nämäkin bileet väliin, se teki vielä yhden mutkan Östersundiin ennen saapumista Luulajaan. Kuvia odotellessa palaan vielä hetkeksi muistelemaan parin vuoden takaista 80-lukua. Sori tytöt, mut kun ootte vaan niin kauniita! Ja mulla ei ollu täällä edes huulipunaa:(
Kämppikseni Sebin blogissa näyttää olevan otoksia lumesta, mutta tarkkasilmäiset voivat bongata jotain kiinnostavaakin. Väittävät että Ruotsissa muka homoja kaikkialla, tytöthän täällä vain pussailee, eikä pelkästään poskille. Epäilykseni ruotsalaiskämppikseni Gustavin:) homoudestakin kaatuivat eilisissä bileissä, eli tähän mennessä saldo on pöyreä 0. Pettymysten pettymys, niitähän minä tänne tulin näkemään ja kokemaan. Mahdottomia miehiä, onko niitä?

Ei ole aina hauskaa olla ainoa nainen talossa. Yksi kaunis päivä tässä kämppikseni ihmettelivät keittiössä, mitä ihmiselle käy kun syö kerralla liikaa Viagraa, tv:stä kun sattui juuri tulemaan sopiva dokumentti aiheesta. Olihan se taas niin kiinnostavaa, että piti tulla omaan huoneeseen syömään.

Mutta nyt menee sen verran alatyylin tarinoinniksi, että lopetan. Lyhyeen.