Tämän hetken kuumin kysymys kuuluu "Matkustaako vai eikö?" Reilu viikko sitten varaamamme Brussel-Amsterdam loma kaatui Ryanairin henkkoht ongelmiin, joten toukokuun ensimmäinen (loma:)viikko on yhä täyttämättä itsellemme lupaamalla ulkomaanlomalla. Nyt varatessaan lomasta joutuisi jo maksamaankin, eikä se tunnu sopivan ihan jokaisen budjettiin. Se on aiheuttanut porukan jakautumista, Amsterdamin KoffeeShopit ovat ainakin omissa ajatuksissani vaihtuneet meressä lillumiseen. En ole kuitenkaan varma haluanko kokea Barcelonan auringon kahdestaan Öslemin kanssa, koska yhteistä tekemistä ei täälläkään tunnu riittävän ihan loputtomiin. Ja kateelliset kertoivat Välimerenkin olevan vielä jääpeitteen alla. Missä se niin paljon puhuttu ilmastonmuutos viipyy?
Olen kasannut itselleni tähän periodiin varsin tuhdin paketin kursseja. Päätin kiusata itseäni toukokuun loppuun asti ympäristökemialla, bioprosessitekniikalla, geohydrologialla ja englannilla. Jos saan sinniteltyä lukujärjestykseni läpi, on keväällä palkintona odottamassa 20 opintoviikkoa lisättävänä jo suoritettuun kymmeneen. Saahan sitä haaveilla ja yrittää ainakin, en vain malta olla hyödyntymättä kurssitarjontaa ja kokematta niitä tajuntaa räjäyttäviä projektitöitä vielä kerran. Kaipa tarvitsen tosiaan deadlineja elämääni, nostaakseni suoritustasoni korkeimmalle tasolleni, samalla myös muun tekemisen suhteen.
Tämän jakson tärkein tavoite on skarpata erityisesti suurimman ammatillisen heikkouteni (:)), kemian osaamista. Ympäristökemian kurssin projektityön aihe "Pohjanlahden tila" sai motivaationi taas ihan hetkeksi pilviin. Kunnes. Kunnes selvisi että suurin osa muista esitelmistä tullaan kuulemaan ruotsiksi, kun kerran lupa siihen opettajalta tuli. Kyllähän minä vielä ymmärrän (jos vain haluaisin), mutta entä ne ranskalaisparat, jotka jo luennoillakin missavat ne olennaiset. Luennoitsijan kieli nimittäin vaihtuu aika jouhevasti ruotsiin aina kun on jokin vaikeampi asia selitettävänä. Poistakaa jo pakkoruotsi. Ja asennevammani.
Ihan kaikki vaihtarit talossamme eivät ole päättäneet ottaa opiskelua ykköstavoitteekseen tässä jaksossa ja valittujen kurssien lkm on pyöreä nolla. Järkevän tekemisen puute näkyy kotitalossamme irti revittyinä ovikelloina, vessapaperi-ilotulituksina sekä uloslentävinä huonekaluina. Huolestuttavaa kyllä, nykyään pidän normaalina väistellä kotiintullessani putoavia televisioita ja nuudeleita, se vain kuuluu elämääni täällä. Erääseen käytävään oli bileiden jäljiltä jäänyt yksi istumiskelpoinen tuoli ja Andrea päätti sitten heittää senkin ulos, ettei vain tule lisää riitaa istumisoikeudesta. Tänä viikonloppuna olemme kuulema poliisin tehovalvonnassa. Viesti oli harvinaisen selvä; kotitalomme tuhoutuminen on pysäytettävä! Agree.
Oma pääsiäisviikonloppu sujunee suht rauhallisesti. Eilen kiirastorstaina nautimme isolla porukalla aitoa italialaista pitsaa ja pitkäperjantaita juhlistamme piiiiiiitkällä leffaputkella. Tietysti kera chili-appelsiinien. Sunnutaina on ohjelmassa pitkä pääsiäisaamiainen kerätäksemme voimaa pelipäivään. Onko kellään tiedossa perinteisiä suomalaisia seurapelejä? Auttakaa ystävää hädässä, kaikkien olisi johdettava peli omasta maastaan. Perinteiseksi suomalaiseksi pääsiäisruuaksi olen jo valinnut appelsiini-Charlotan, jossa tosin ainoa pääsiäistä edustava on väri.. Rauhallisen pääsiäisen meille takaa kavereideni vahva uskonto, joka rajoittaa pääsiäisen juhlimista väärässä tarkoituksessaan. Itse en ole vielä heidän mukaansa jokapäiväisiin kirkkoihin uskaltautunut, vaikka pakanaksikaan en julistaudu. Omaa kohdallani eloa rajoittaa tällä hetkellä eniten krooninen mahakipu, joka on vienyt myös halun pääsiäisherkkuja kohtaan.
Piti siis päästä vähän valittamaankin, mutta nyt pitää päästä leffaputkeen kiinni, taitavat odotella jo. Helposti tarttuu tuo meksikolainen aikataulu.. hitsi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment