Putken päässä

Neljän päivän viihteellisen putken loppu otti loppujen lopuksi yllättävän koville. Olo on tyhjä ja luovuustaso on pohjalukemissaan. Sanottavaa ei tuntunut olevan edes pitkään odotetussa Skype kontaktissa ja blogin luominenkin on pelkkää ruudun tuijottamista. Tällä hetkellä ymmärrän oikein hyvin taiteijoiden luomistuskaa. Tiedän myös oikein hyvin miltä tuntuu kun silmät seisovat päässä.


Kotikaupunki näytti vieraiden kanssa yllättävän kaipaamisen arvoiselta paikalta. Toripolliisi sai uusia ystäviä tällä kertaa italialaisesta Chiarasta sekä puolalaisista Asiasta ja Kasiasta. Kaksi päivää Oulussa tarjosivat liukumäkiä ja palloleikkejä Edenissä, herkuttelua, ei-pastellinsävyisten vaatteiden shoppailua, euron illan sekä ihmisten ystävällisyyden ihmettelyä. Vähän harmittaa, että kaikki tiet tuntuivat vievän Onnelaan, mutta Sash oli kyllä ihan tanssittava:P


Kuvakollaasini aiheesta "Elämäni porot" kasvoi Ranuan eläinpuistossa vieraillessamme yhdellä otoksella. Tämä oli ihan valioyksilö täydellisiä sarvia myöten ja kaiken lisäksi se oli kiinnostunut minusta. Olkoon nimi Hannes.

Eläinaiheeseen päästyäni en malta yhteen kuvaan lopettaa. Tässäpä jo lupailemani haasteellinen tehtävä: Etsi kuvasta neljä jääkarhua ja keksi niille nimet.