Olemmeko tavanneet...

Blogini haki paikkaansa suuressa bittiavaruudessa, mutta nyt voin julistaa kodin löytyneeksi. Eikä se loppujen lopuksi ollut sen vaikeampaa kuin hyväksyä tosiasia, ettei kaikkea voi saada ja mitä minä tekisinkään tiedolla kuinka moni blogiani lukee. Kiinnostaa vaan..

Kolme viikkoa elelyä Ruotsinmaalla on tuottanut tunnetiloja laidasta laitaan. Nollaperiodi kaikessa salaperäisyydessä osoittautui univelankeräys - periodiksi, se tarjosi tapahtumia ja infoa pienen pään täytteeksi ja vähän ylikin. Tuli juostua kaupunkia ympäri väsymykseen asti pahvilappu kaulassa roikkuen ja hölmöiltyä koko vuoden tarpeisiin. Onpahan tästä lähtien hyvä syy istua pari lauantai-iltaa kotona sivistäen itseään romaanin kanssa keskustellen. Hauskaa oli, vaikka lumienkelit eivät niin uusi juttu minulle olekaan.


Valitettavasti joudun nyt turvautumaan muiden otoksiin, sillä omani ovat jo todennäköisesti deletoito olemattomiin.. Nyyh! En jaksa enää omin sanoin selittää mitä illan pimeydessä tapahtuikaan, joten tässä ote rikosilmoituksesta: "Hanne har haft sin väska på ett bord och när hon tittade i väskan så upptäckte hon att kameran och telefonen var borta. Någon okänd har tillgripit detta från väskan..."

Eihän se nyt ihan niin mennyt, poliisitäti ei tainnut oikein ymmärtää sujuvaa ruotsiani. Eli laitetaan kielitaidon piikkiin, pääasia ettei humalan. Illan saldo oli kuitenkin kadonnut kännykkä ja kamera + miljoona muistoa niiden mukana. En itsekään tiennyt, että voisin niin vihainen olla. Suuttumusta lievensi seuraavan päivän lautailureissun lisäksi se tosiseikka, että myös kolmen muun tytön laukku katosi samana iltana, joten taustalla on oltava järjestäytynyt rikollisuus. Pistänpä siis italialaiset ystäväni asialle.. Ennen sitä ilta kun oli ollut ylihauska. Yli 100 ihmisen etkot ja sullotuminen viimeiseen bussiin, jonka meno lähenteli vesibussia :) Muodostaessamme "letkajenkka"-jonon vaihtareista baarissa huomaamme usein vallanneemme baarin itsellemme. Eikö täällä olekaan muita :/ Luulen sen johtuvan eteläeurooppalaisten tavallista korkeammasta melutasosta, sillä siinä on välillä minullekin kestämistä..

Silmäni eivät pitäneet jatkuvasta juhlimisesta yhtä paljon kuin minä ja niiden umpeen turpoaminen keskeyttikin lupaavan bileputken. Loppujen lopuksi se oli hyvä ratkaisu, opiskelemaanhan tänne on tultu! On iso helpotus huomata, että pystyn taas nauttimaan opiskelemisesta, sillä tämän yliopiston voin todellakin sanoa toimivan kuten pitääkin. Kurssitarjonnasta on löytynyt ainakin yksi helmi: "Environmental Management Systems". Tämä voisi olla sitä, mitä haluan isona tehdä. Tiedättehän tunteen..? Myös Student Portal on iso helpotus opiskelijoille, siellä on oikeastaan kaikki. Ei ole ikävä prosen käytävän kadonneita materiaalikansioita!

Ikävä on jotain ihan muuta. Mutta kuten blogini lupaus kuuluu, jotain on jätettävä kertomattakin, itse asiassa ihan liikaa..